tiistai 5. syyskuuta 2023

Yrittäjän päivä 5.9.2023

 Näköjään edellinen postaus on vuoden takaa. No, tästä lähtee taas raportti yrittäjän päivästä!


7.07 Herään, katson kelloa. Äh. Käännän kylkeä ja jatkan unia.

9.32 Herään, katson kelloa. Hyvä. Unta on riittävästi. Elän viimein rytmissä, joka sopii miulle. Lääkitykseni ja sairauteni vuoksi tarvitsen runsaasti unta, enkä ole koskaan ollut aamuvirkku. Silloin, kun olin pakotettu varhaiseen heräämiseen, olin kuin zombie kymmeneen asti. Nykyään käyn nukkumaan joskus yhdentoista - kahdentoista aikaan ja nukun 9 - 11 tuntia.

Selaan sähköpostia ja vastaan yhteen. Avaan Facebookin. Tällä viikolla alkavat opetukset. Eilen alkoi verkkokurssini, tänään miusta tulee tanhun alkeisryhmän ope ja alan taas ohjata myös FolkJamia. Huomenna alkaa Virta-opiston kansallispukukurssi. Yksi kurssilainen on lähestynyt messengerillä ja hoidan asian. Viikonloppuna on Kässämessut netissä. Varmistan, mitä tänään piti tehdä siihen liittyen. Ei muuta kuin omien kuvien valmistelua. Olen lupautunut messutiimiin päivystäjäksi ja lisäksi me kaikki osallistumme messujen markkinointiin.

Facebookin Kansallispuku-ryhmässä kuhisee. Jouduimme käyttämään ylläpidollisia keinoja ja se on aina ikävää. Selkeät tapaukset ovat helppoja, mutta sitten kun mennään siinä terällä, että onko asiallista vai ei, niin tilanne on hankalampi. Eniten inhoan sitä, kun joku toimenpiteiden kohteeksi joutunut alkaa häiritä ylläpitäjiä muita viestintävälineitä pitkin. Onneksi se ryhmä on enimmäkseen ihan mahtava. Hyvin harvoin on tällaisia tilanteita, mutta ne ovat kyllä sitten sitäkin pelottavampia.

Tänään pidämme siellä Kansallispuku-ryhmässä Kansallispuku käy kylässä -liven Ommelpuulla Sarin luona. Tai mie pysyn kyllä täällä kotona ja olemme vain jaetussa livessä.

Kommentoin muutamaan ketjuun Kansallispuku-ryhmässä ja kierähdän sängystä. Aamupesu, kahvia ja maksamakkaraleipää ja tätä kirjoittamaan.

Edellinenkin postaus tosiaan on tästä samasta aiheesta. En lukenut sitä, pitäisi varmaan. Mutta vuodessa on muuttunut ainakin se suuri asia, että miulla on nyt työntekijä! Sanna tekee n. 22 tuntia viikossa ja enimmäkseen etänä, mutta hän hoitelee postitukset ja verkkokauppa-asiat ja se tapahtuu täällä. Käytännössä näemme yleensä keskiviikkoisin. 
On ihan hirvittävä riski palkata työntekijä. Olin tosi pitkään sitä mieltä, että käytän alihankkijoita, mutta en palkkaa. Lopulta palkkatuki oli se, joka sai miut ryhtymään tähän ja ainakin toistaiseksi on pärjätty. Sanna on luotettava, työteliäs, vastuuntuntoinen, nopea ja innokas oppimaan, taitava ja oma-aloitteinen. Vain sillä tämä toimii. Pyrin kyllä pitämään työolot mukavina ja työnteon Sannalle miellyttävänä ja kannattavana, mutta onhan tämä välillä turhauttavaakin duunia. Jos työntekijä lorvailisi tai "saikuttelisi" turhaan, koko systeemi kaatuisi ja pahimmillaan menisi elanto meiltä molemmilta. Ja Sanna on ainoa, jonka pystyin palkkaamaan, koska olen aiemmin opettanut hänelle harjoitteluissa, työkokeiluissa ym. paljon. Tässä hommassa ei ole osaajia kortistossa ja alusta pitäen opettaminen kävisi tosi kalliiksi.
No, asiat on meidän osaltamme menneet hienosti ja toivottavasti menevät jatkossakin. Mutta ilman sitä palkkatukea tämä ei vielä onnistuisi.

11.22 Kävin laittamassa tästä yrittäjän päivä -jutusta Facebookiin ja Instaan. Olemme sopineet Sarin kanssa, että teemme testin livestä Kansallispuku-ryhmään puolelta. Laitoin Sarille viestiä, että joko hän olis valmiina. Kohta on. Kikkailen netit ja laitteet valmiiksi sitä varten.

11.35 Testi tehty. Ei täydellistä, mutta riittävän hyvä. Tekniikka ja muuttuvat systeemit aiheuttavat aina vähän kevätjuhlaliikkeitä...
Nyt alan tehdä uutiskirjettä sen tilanneille. Sen voi tilata tuolta sivun oikeasta alareunasta.

11.55 Uutiskirje tehty ja lähetetty. Ja janoan päästä kutomaan välillä, tämä koneella kököttäminen alkaa ärsyttää. Ihan loppusenteillä on Lammin kansallispuvun hamekangas. 10 cm hamekangasta ja vyötärökaitale, niin se pääsee matkalle kohti ompelijaa ja sieltä käyttöön. En ole kutonut tosi pitkään aikaan ja se maistuu taas hyvältä, vaikka selkäni ei olekaan samaa mieltä.

12.14 tytär tuli koulusta ja kävin jututtamassa. Ja hoitelin kaikkea ripalehommaa, joten en ole edelleenkään kutomassa. Muistin myös, että verkkokurssin tallenne täytyy laittaa osallistujille, joten seuraavaksi se.

12.22 Hiukan piti taas etsiä, kun en muistanut edellisestä, miten sen tallenteen pääsee lataamaan. No, nyt onnistui ja se latautuu koneelle, josta lataan sen driveen ja pääsen jakamaan kurssilaisille. Täytynee tehdä vähän tilaa driveen ensin...

12.46 Hoidin tallenteen jakamisen ja vastailin muutamaan tulleeseen sähköpostiin. Selvittelin, miksi yksi kurssilainen ei pääse kurssiblogiin ja laitoin hänelle siitä sähköpostia. Näin nämä päivät menevät poukkoillessa ripalehommissa, vaikka niitä käsitöitä pitäisi tehdä. Tärkeitä hommia kaikki.

13.50 Nälkä. Lämmitän ruokaa ja jatkan syödessä tämän kirjoittamista ja tsekkaan sähköpostit ja somen.


Lammin hamekaan hameosa on nyt kudottu. Lounaan jälkeen vielä vyötärökaitale.


13.58 Syöty, sähköposteihin vastattu ja somea selattu. Siellä tuli vastaan monta kivaa yrittäjän päivän postausta. Upeita yrittäjiä ja yrityksiä!  Melkein aloin jo tänne paasata taas yrittäjyydestä, odotuksista, peloista, asiakkaista ja epäasiakkaista... Mutta ei, mie meen kutomaan.


15.22 Lammi on valmis. Loimi on niisitty 8 varrelle, koska Sanna kutoi siihen Etelä-Pohjanmaan miehen liivikangasta, johon tarvitaan 8 vartta. Tarkoitus oli vaihtaa se nyt neljälle, koska se vähän takkuaa kahdeksalla, mutta koska sain kyselyn Akaan kankaista ja siihen hamekankaaseen tarvitaan myös 8 vartta, liimasin kuitenkin loimen. Odotellaan, tuottaako kysely tilauksen. Seuraavaksi tutkailen, löytyvätkö Akaan langat nykyisestä lankakartasta tai löytyykö niitä hyllystäni, että saan varmistettua hinnan asiakkaalle. Ja Lammi odottaa, että liima kuivuu, sitten otan sen puilta ja viimeistelen kankaan. Siinä on jokunen katkennut loimilanka ja sitten se kostutetaan ja rullataan.


Väsyttää ja kroppa on jumissa. Tänään illalla aloitan tanhun alkeisryhmän ja FolkJamin vetämisen. Siinä kroppa vetristyy - ainakin hetkellisesti. Kaipaan pientä taukoa, ennenkuin alan tutkailla Akaan lankoja ja tehdä kuvia Kässämessuja varten, joten vetäydyn hetkeksi sohvalle.

16.22 Sohva oli varattu, joten loikoilin sängyssä. Ehkä torkahdinkin hiukan. Tuli tarpeeseen. Kohta tehdään jaettua liveä Kansallispuku käy kylässä -merkeissä Ommelpuun Sarin kanssa. Sarin yritys täyttää jo 10 vuotta!

17.25 Tehtiin vajaa tunti liveä Sarin kanssa. Meidät kun päästää ääneen, niin loppua ei tule... 
Liima ei ole vielä kuivunut. Nyt kurkkaan ne Akaat, että ehdin ennen tanhua.

17.45 Akaat tutkailtu ja asiakkaalle kerrottu. Nyt mie laitan työminän tältä päivältä off-tilaan ja meen syömään ja sitten muuntaudun illaksi tanhuopeksi! Pitäkää peukkuja!

Kiitos seurastasi tänä yrittäjän päivänä!

maanantai 5. syyskuuta 2022

Yrittäjän päivä 5.9.2022

 Hyvää yrittäjän päivää!


Vuodesta 2012 alkaen mie olen kirjoittanut Yrittäjän päivästä blogiin. Viimeisimmät vuodet ovat jääneet väliin henkilökohtaisen kriisin ja sen toisen, maailmanlaajuisen takia.

Nyt mie kuitenkin ajattelin taas yrittää (heh).

8.30 Herään ja tajuan, että en ole kuullut lukiolaisen lähtevän kouluun. Pomppaan (noh, raahaudun) ylös ja käyn herättämässä hänet. Menen takaisin sänkyyn siksi aikaa, että hän saa aamutoimet hoidettua. Vaikka masennus on hyvässä vaiheessa, aamut ovat edelleen vaikeita. Harhautan masennusta rutiineilla, jotka eivät ehkä ole kovin fiksuja, mutta toimivat. Pelaan siis päivän Wordlen, Par len ja Sanulin. Kurkkaan myös Facebookiin ja onneksi teen niin, sillä yksi homma vaatii huomiota.

Käyn aamupesulla, keitän kahvia ja teen aamupalaa ja siirryn niiden kanssa läppärille.




Viikonloppuna on taas Kässämessut netissä. Olen ollut Oriveden mallipuvun ompelun ja talon tyhjennysoperaation kanssa sen verran kiireinen, etten ole suonut tapahtumalle tarpeeksi huomiota. Nyt huomasin Facebookista, että yritysesittelyt voisi laittaa tänään ennen klo 11 messuhalliryhmään. Se siis listalle ekaksi. Täytyy laatia joku kiva kuva. Netti tai kone hidastelee ja saa miut puremaan hampaita yhteen. Olen surkea ja hidas mainosten ja kuvien laatija, enkä pidä siitä. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa ja rahaa graafikkoon, joten omilla taidoilla (taidottomuudella) mennään. Tällainen tuli. Ei hyvä, mutta saa nyt kelvata. Sieltä löytyy, samoin kuin muut yritysesittelyt.




10.36 Aikaa meni taas ihan liikaa. Tänään on "ripalepäivä" eli kaikkea juoksemista ja liian vähän ompelua. Facebook tekee joskus asioista hiukan hankalia, kun sukkuloi eri profiilien välillä.

Tsekkaan vielä, onko sähköpostiin tullut viikonlopun aikana jotain, mihin pitäisi reagoida heti. Yksi lokakuulle suunniteltu seminaari on peruttu. Se on oikeastaan helpotus, vaikka olisin luennoinut etänä ja rahakin olisi kyllä kelvannut. Mutta hyvä näin. Toivottavasti se järjestetään keväällä.

Eron jäljiltä raha-asiat ovat sekaisin ja surkeat, kun meillä on edelleen yhteinen talo. Sain viimein yhden laskun exältä ja lataan sen tilitoimiston palveluun.

Lukiolainen laittaa viestiä ja juttelen hänen kanssaan hetken. Hän oli nukkunut 12 tuntia, eikä taaskaan herännyt herätyskelloon. Pitänee ostaa hänelle sellainen vanhanajan rämisijä ja laittaa se toiseen päähän huonetta.

10.46 Nyt ehdin tunnin verran ommella Oriveden hametta ja sitten on lähdettävä lounaalle, viemään tavaraa kirppikselle ja tilitoimistoon palaveriin. Olen ottamassa jättimäistä askelta ja mahdollisesti palkkaamassa työntekijän. 21 vuoden yrittämisen ja avioeron jälkeen olen tilanteessa, jossa rahat eivät riitä. Talo täytyisi tyhjentää ja myydä, mutta sepä ei ole ihan helppo juttu tällä alueella, tällaisena aikana ja kun tyhjennettävää on paljon, mutta aikaa ei. Kun sitten taivaasta tipahti mahdollisuus palkata palkkatuella, ajattelin, että tämä kortti vielä katsotaan. Nyt yritän selvittää, onko se oikeasti mahdollista ja opiskella, mitä kaikkea miun täytyy ottaa huomioon. Ja samaan aikaan pitäisi hirmuisella vauhdilla ommella tuota Orivettä. No, asioilla on tapana järjestyä. Nyt mie meen ompelemaan.

14.45 Kotona taas. Ruoka oli hyvää (sushia ja thaikkua) ja vein kirppikselle täydennystä. Kun ajelin tilitoimistoon, auto nyki. Palaverin jälkeen se ei enää lähtenyt käyntiin. Paska. Soitin Purhosen eli paikallisen hinausautoyrittäjän viemään sen kaverin korjaamolle. Tytär tuli hakemaan miut koriin. Tähän ei nyt olisi varaa, mutta tarvitsen autoa ehdottomasti. Nyt laitan taas äänikirjan soimaan ja jatkan ompelua.


15.13 Istun edelleen koneella. Käytin 15 minuuttia etsien kuvia eräästä protojen sovituksesta puhelimelta ja koneelta. En löytänyt, mutta löysin sentään kirjatun tiedon siitä, mitä etsin eli nyt pääsen ompelemaan. Mie todella tarvitsisin tyypin, joka laittaisi asiat, tiedot ja tavarat jonnekin järjestelmällisesti niin, että ne löytyisivät jatkossa... Nyt ompelemaan.

17.19 Tajusin, etten olekaan kutistanut vuoripellavaa hameen helman vuoriksi. Kävin heittämässä pellavaa pesukoneeseen ja ompelin sen mitä voin. Napinläven kahteen kertaan, kun ei ekalla tullut hyvä. Nyt lämmitin kinkkukiusausta ja syön. Kuudeksi lupasin mennä kippistelemään ystävän juhlahetkeen. Tytär saakin nyt kuskailla miut. Hän muuttaa ehkä jo tällä viikolla omaan asuntoon. Toistaiseksi en ole ehtinyt sitä suuremmin miettiä, mutta saattaahan sillekin jonkin kyyneleen joutua tirauttamaan tässä jossain vaiheessa. Mutta tämä kuuluu elämään ja hyvä näin.
Kurkkaan vielä sähköpostit ja katson, onko Facebookissa reagoimista vaativia asioita ja sitten lopettelen tältä päivältä. Ellen sitten innostu ompelemaan vielä illalla vähän. Auton hajoamisen takia tästä tulikin vielä ennakoitua enemmän ripaleinen päivä, mutta huomenna sitten sitäkin napakampaa ompelua.

Kiitos seurasta ja oikein kivaa viikkoa siulle!

perjantai 17. syyskuuta 2021

Oppimisen ilo - vapaan sivistystyön puolesta

 Eilen tanhuharkoissa opettelimme uutta masurkka-koreografiaa, jonka ohjaajamme Milla Soikkanen on tehnyt. Ensin tuntuu vaikealta, sitten sekoavat askeleet, unohtuu, mitä seuraavaksi piti tehdä. Kädet ja jalat eivät suostu yhteistyöhön. Oikea ja vasen sekoittuvat. Sitä läpsyttelee väärään aikaan, lähtee väärään suuntaan ja päänsisäinen kovalevy tuntuu hylkivän uutta.


Sitten palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Vaihe vaiheelta oppiminen siirtyy päästä kehoon. Irrallisista paloista muodostuu kokonaisuus. Ja kun ei enää tarvitse muistella, mitä seuraavaksi tulikaan, voi keskittyä liikeen laatuun, nilkan ojennukseen, katseen suuntaan ja vartalon kannatukseen. Ja lopulta, kun keho omaksuu opitun, nousee kasvoille virne: oppimisen ja tanssin riemu valtaavat koko ihmisen.

Tänään soitin äitille: Miten tämä Virolahden reikäommel pitikään tehdä? Olen tehnyt sitä joskus yhden kauluksen verran, mutten muistanut enää työjärjestystä, eikä siihen ole ohjeita. Äiti muistutteli työtavan mieleeni ja kankaan kuviot asettuivat paikoilleen, epämääräisestä tuli ilahduttavan selkeää. Opin uudelleen jotain, mitä olin unohtanut. Oppimisen ilo sai hymyn kasvoilleni.

Kävin viisi vuotta opiston Italian-tunneilla. Ääntämisharjoituksista päästiin pikkuhiljaa lauseiden muodostukseen. Joka viikko opin uutta ja tunsin siitä tyydytystä. Sitten lähdin Italiaan lomalle ja puhuin siellä kaksi viikkoa Italiaa. Englannillakin olisi pärjännyt, mutta se ei olisi ollut niin hauskaa. Se tyydytys, jonka sain, kun tajusin, että pärjään siellä kielitaidollani, oli valtavaa. 



Sillä, että mie opin jotain, ei välttämättä ole suuria seurauksia. Vai onko?
Tanhuryhmässä koreografia on jokaisen tanssijan yhteisen liikkeen tulos. Jokainen askel ja käden heilautus muodostaa osasen, joka parhaimmillaan tuottaa ryhmän lisäksi elämyksen myös katsojalle. 
Reikäompeleen oppiminen siirtyy kauttani opiskelijoille, joille pidän kurssia. Siellä se toivottavasti tuottaa heille oppimisen ja oivaltamisen iloa. Maailman kannalta tämä on aika pieni asia, mutta yksilön kannalta se antaa merkitystä, tyydytystä. Ja kun ihminen tuntee olevansa tyytyväinen ja että hänen elämässään on jotain tärkeää, hän voi hyvin. 

Oppiminen on usein myös sosiaalinen tilanne. Opiston kurssilla tai seuran harjoituksissa ollaan tekemisissä niin opettajan kuin muiden osallistujien kanssa. Parhaimmillaan ryhmä nostaa jokaisen jäsenensä parhaita puolia ja tukee heikompia. Oppimisen lisäksi seurataan toisten edistymistä, koetaan oppimisen matkaa yhdessä, yhteisenä kokemuksena, vaihdetaan kuulumisia, ystävystytään. Ihmisellä on paikka ja tila, johon hän kuuluu, jossa hän on arvostettu ja tärkeä. Se ei ole nykypäivänä ihan itsestään selvää.



Työväen- ja kansalaisopistojen tilanne on monessa kunnassa turhauttavan huono. Paine olisi tuottaa opetusta yrityksen tavoin, mutta toimintatavat ovat sidoksissa kunnan tai kaupungin kankeaan rakenteeseen. Jos paikkakunta on iso eli potentiaalista asiakasmassaa on paljon, voi ihan relevantti ratkaisu olla yksityistää opisto. Silloin kurssimaksut nousevat ja opetuksen saavutettavuus kärsii. Jonkinlainen opintosetelisysteemi voi auttaa siinä. Pienillä paikkakunnilla yksityistäminen tarkoittaa väistämättä toiminnan rajua supistamista, sillä ilman valtion ja kunnan rahoitusta ei kannata tarjota kursseja, joihin ei välttämättä tule paljoa opiskelijoita. Ja koska monella opetusalalla ryhmäkoot ovat opetuksen mahdollistamiseksi pieniä, on yhtälö melko mahdoton. 



Opiston opettajien, kuten kaikkien muidenkin työmäärä on kasvanut valtavasti. On omaksuttava sähköiset välineet ja uudet laitteet. Usein toimitaan yhteiskäyttötiloissa muiden toimijoiden kanssa, eikä säilytystiloja ole, joten opettaja raahaa mukanaan matkalaukullista tavaraa. On osattava tehdä markkinointikuvia kursseistaan, somettaa, jaella mainoksia. On istuttava kokouksissa, rakennettava näyttelyitä ja näytöksiä ja markkinoitava niitä. On tultava toimeen ilman koneita ja välineitä, kun niitä ei ole varaa hankkia tai tiloissa ei ole mahdollista niitä käyttää. Opetuksen tarjonta pienenee ja kaikesta tulee suttuista ja epämääräistä.



Moni opettaja toimii tuntiopettajana ja opettaa vaikka vain yhtä kurssia. Käytännössä se tarkoittaa sitä (ja mahdollistaa sen), että jokaisella kurssilla voi olla sen alan paras mahdollinen osaaja. Silloin kaiken oheissälän määrä on entistä tuskastuttavampaa. Jos kolmen viikottaisen opetustunnin ja niihin valmistautumisen lisäksi tulee sama määrä kaikkea muuta, saattaa kannattaa jättää opettamatta. 
Ja todella: edullisesta hinnastaan huolimatta opistojen opettajat ovat ihan niitä samoja rautaisia ammattilaisia kuin kalliimpien, yksityisten tahojen järjestämissä opetuksissa. Opistojen maine tuntuu olevan vähän nuhjuinen ja sillä on enemmän tekemistä markkinoinnin kuin sisällön kanssa. Toisaalta mietityttää se, että onko reilua, että opisto kilpailee samoissa opetusaiheissa, joita yksityiset toimijat paikkakunnalla järjestävät? Varsinkin liikunnan ja tanssin puolella tämä on ihan merkittävä asia. Olisi kaikkien etu, jos opetuksen suunnittelua voitaisiin tehdä yhdessä kuntokeskusten ja tanssikoulujen kanssa niin, että saataisiin tarjolle mahdollisimman laaja kattaus, eikä taisteltaisi epäreiluilla resursseilla samoista asiakkaista. Toistaiseksi ainakaan omalla paikkakunnallani tämä ei ole ollut ongelma, sillä yksityisen puolen markkinointi pesee opiston olemattoman mainonnan mennen tullen.

Me kaikki tiedämme, että paras tulos tulee silloin, kun ihminen saa tehdä sitä, mitä osaa parhaiten ja muut asiat teetetään niillä, jotka niitä tekevät parhaiten. Unelmoin opistosta, joka on arvostettu ja tunnustettu osa kaupunkiorganisaatiota. Siellä on ihminen, joka tekee selkeää, yhtenäistä ja kekseliästä markkinointia ja huolehtii siitä perehtyen opettajien avustuksella riittävästi jokaiseen kurssiin. Tiloissa on vahtimestari opetuksen tapahtuessa eli myös ilta-aikaan, joka huolehtii, että ovet aukeavat ja laitteet toimivat. Tilat mahdollistavat erityisesti sellaisen tekemisen, joka harvalla on mahdollista kotioloissa, ja ne on suunniteltu toimimaan juuri siinä tarkoituksessa. Rahoitus mahdollistaa järkevän laitteiden ja tarvikkeiden hankinnan ja opettajien kouluttautumisen. Työyhteisö esimiehineen pitää huolta toisistaan.  Hierarkia on selkeä, samoin toimintatavat. Annetaan vertaistukea, pidetään tykypäiviä, kysytään mitä kuuluu ja tarvitaanko jotain. Rakenne antaa mahdollisuuden ketterälle reagoinnille, kun jokin opetusaihe nousee pintaan. Ja mikä tärkeintä, vapaan sivistystyön arvo tunnustetaan.



Miulla on opiskelijoita, jotka tulevat kurssille, vaikkei heillä oikeastaan ole tarvetta sille, mitä siellä tehdään. Olemme onnistuneet luomaan mukavan tunnelman ja siitä halutaan päästä nauttimaan. Se tuo yksilölle korvaamatonta hyvinvointia.
Yksilön hyvinvointi heijastuu yhteiskunnan vointiin. Mielekäs toiminta ja oppiminen kaikissa elämänvaiheissa edistää omatoimisuutta ja pärjäämistä. Yksinäiset löytävät seuraa, aivot pysyvät virkeinä, hienomotoriikka kunnossa ja fyysinen kunto hyvänä opiston kursseilla. Väitän, että se raha, joka vapaaseen sivistystyöhön valtion ja kuntien osalta käytetään, säästyy vähintään kertaalleen, luultavasti moninkertaisesti sosiaali- ja terveyspuolen menoissa ja siinä samalla yksilön kannalta ero on merkittävä. Mutta tämä ei toteudu, jos resursseja supistetaan loputtomasti ja opettajat ajetaan uupumukseen venyttämällä heiltä vaadittavia erikoistaitoja jatkuvasti. Me emme pysty kantamaan tätä asiaa yksin. Me tarvitsemme luottamuksen ja tuen. Organisaation umpilisäkkeenä toimiminen tulehduttaa meidät.



Tällä viikolla aloitin opetukset, lähitunnit ensimmäistä kertaa koko vuonna. Alku on aina uusine kuvioineen, ihmisineen, tiloineen ja suunnitteluineen työläs, mutta se muuttuu iloksi siellä tunnilla, kun näkee ihmiset, alkaa tutustua heihin, päästään tekemisen meininkiin ja tuleva kausi alkaa hahmottua. Oma oppimisen ilo on hieno kokemus. On myös erittäin tyydyttävää saada olla mahdollistamassa sitä toisille. Nähdä, miten yhden käsiala kehittyy, miten toinen saa viimein haastavan askelsarjan kohdalleen ja kolmas loistaa valmiin tuotteensa kanssa. Siinä sivussa saa nähdä ja kokea erilaisten ihmisten oppimistapoja, luonteita, vahvuuksia. Saa todistaa ryhmäytymistä ja ystävystymistä. Saa jutella itselleen tärkeistä asioista sellaisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita niistä myös. Saa jälleen oppia, sillä opettaminen on enimmäkseen oppimista, eikä tässäkään valmiiksi tule koskaan.

Mie toivon jokaiselle opistolaiselle ja opiskelijalle oikein antoisaa kautta. Jokaiselle kuntapäättäjälle mie suosittelen tutustumista avoimin mielin oman kunnan opistoon, ja toivon, että päätöksiä tehdään kauaskantoisesti opiston ja kunnan etu mielessä pitäen. Ja ennenkaikkea lakataan pitämästä opistoja pakollisena riesana ja annetaan niille se arvostus, jonka ne ansaitsevat. Nyt kun elinvoimaisuus on päivän sana, niin toimiva ja yhteisöllinen opisto on nimenomaan upea, jo valmiina oleva elinvoimatekijä, kun sille vain annetaan tila ja resurssit toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

tiistai 23. helmikuuta 2021

Synttärikahvit

Tuuthan miun kanssa synttärikahville perjantaina klo 18 miun Facebook-seinälle livelähetykseen ❤
En pysty nyt valitettavasti tarjoamaan kahvia ja kakkua, mutta katsotaan, mitä kivaa keksitään 😉




torstai 18. helmikuuta 2021

Hienoja uutisia ja ajankohtaisuuksia

 Miun yksityiselämässä on tapahtunut vuosi sitten perustavanlaatuinen myllerrys, joka johti traumaan ja vakavaan masennukseen. Ensin kaikki oli selviämistä, nyt uuden opettelua, joka tulee kestämään vielä kauan. Olen saanut erittäin hyvin apua mielenterveyspuolelta ja nyt miulla on toimiva lääkitys ja psykoterapeutti ja nyt alan olla taas ihan kunnossa, vaikka takapakkeja saattaa tietysti vielä tulla. Terapiassa opettelen itseäni uudelleen ja tavoitteena on välttää masennus ja uupuminen.

Nyt pystyn kuitenkin jo tuntemaan iloa ja onnea taas. Ja se on mahtavaa! Tähän sopii tosi hyvin se, että miun työminä täyttää 20 vuotta 26.2.2021! Juhlin koko vuoden lähinnä somessa ja tuona synttäripäivänä pukeudun kansallispukuun ja lähden kansallispukuystävieni kanssa kylälle näyttäytymään ja valokuvaaja kuvaa meitä.


Synttäreihin liittyen kerään muistoja asiakkailta, kurssilaisilta, harkkareilta ja yhteistyökumpaneilta. Jos olet jotain näistä, niin olisi mahtavaa, jos kävisit täyttämässä lomakkeen. Mie jaan näitä tarinoita pitkin vuotta somessa.
Opet, yhteistyökumppanit, kollegat
Asiakkaat
Kurssilaiset
Harkkarit
Kaikkea muutakin hauskaa on luvassa, lähinnä tuolla Facebookissa ja Instagramissa.

Huomaan, että tämä koronasulku ja ehkä myös masennus ovat aiheuttaneet sen, että en jaksaisi yhtään lähteä ihmisten ilmoille ja jaksan sosiaalisia tilanteita vielä huonommin kuin normaalisti. Yritän toisaalta pitää huolta jaksamisestani ja kerrankin toimia niinkuin miulle on parasta ja toisaalta olla vaipumatta kokonaan yksinäisyyteen. Tuo kansallispukujen kuvauspäivä on mahtava juttu ja silti olen valmiiksi lopen uupunut siitä. Yritän hoitaa sen mahdollisimman kevyesti, olla stressaamatta ja mennä ja nauttia vain ja poistua, kun siltä tuntuu.

Vaikka koronarajoitukset ovat vähentäneet reissuja, kursseja ja sen sellaista, niin tuntuu, että aika ketterästi ihmiset ovat sopeutuneet ja keksineet uutta. Miekin olen tässä nyt lupautunut kirjaprojektiin ja verkkoluentoon ja -työpajoihin. Opiston opetukset pidän etänä ja tarvittaessa kansallispukukurssin opiskelijat käyvät kahden kesken saamassa neuvoja miun pajalla. On verkkomessuja ja -tapahtumia. Maaliskuun alussa olen mukana jälleen Kässämessut netissä -tapahtumassa. Huhtikuun 16. - 17. päivä pidämme kansallispukumessut Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmässä. Ja tietysti mallipukujen ompelu ja muut tilaustyöt pyörivät tässä ihan normaalisti.

Ja sitten sain Suomen kulttuurirahastolta apurahan kansallispukuisen podcastin tekoon! Se on mahtavaa! Olen siitä tosi tohkeissani ja uskon myös, että kun saadaan eka jakso purkkiin ja voin lakata jännittämästä sitä, miten homma käytännössä tapahtuu ja sitten se on pelkkää iloa. Nyt se tietysti työllistää kaiken tämän muun lisäksi.

Siis valoisaa alkaa olla niin pihalla kuin miun sisälläkin. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. Ja itseäni kuunnellen.

tiistai 6. lokakuuta 2020

Ikaalisten naisen tarkistettu kansallispuku

 Ikaalisten naisen tarkistettu kansallispuku julkistettiin 3.10.2020 Suomen käsityön museolla Kansallispuvun juhlapäivän yhteydessä.

Pukuhanke on kestänyt ihan kaikkiaan 5 vuotta ja mie olen ollut siinä mukana reilut 2 vuotta. Vuonna 2018 miulta ja muilta tekijöiltä pyydettiin tarjousta mallipukujen valmistuksesta ja silloin pääsimme tapaamaan esikuvia, jotka on tallennettu Kansallismuseoon.

Pukuhankkeen tilaajayhteisö on Ikaalinen-Seura yhteistyössä Ikaalisten Kalevalaisten Naisten kanssa. Tätä, kuten kaikkia pukuhankkeita, johtaa Suomen kansallispukukeskus ja sen kansallispukukonsultti Taina Kangas. Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen on aina mukana hankkeissa myös järjestämässä, kuvaamassa ja hoitamassa yleisiä käytännön asioita. Tainan napakassa otteessa ja Marja Liisan hellässä huomassa hankkeet edistyvät ja puvuista tulee priimaa.

Ikaalinen-Seura Helena Pesosen johdolla on tehnyt upeaa työtä pukuhankkeen parissa. He tekivät hankkeeseen liittyen videon, järjestivät koulutuksia, joissa tutustuttiin puvun osiin ja kokeiltiin valmistuksen yksityiskohtia. Yksi koulutus on vielä tulossa marraskuussa. Pukua on myös pidetty esillä koko hankkeen ajan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteilla #Ikaalistenkomearaitainen ja #Ikaalistenpukutarkistus. Tässä hankkeessa on ollut vahva ja selkeä sävel ja sitä kautta mukavaa olla mukana.

Jos haluat lisää tietoa siitä, mikä ihmeen tarkistus, niin lue tämä.

Esikuvien tapaaminen on aina ihanaa. 

Röijyn kangas on ripsimäiseksi kudottua palttinaa. Samaa flammulankaa on käytetty kahdella tapaa. Loimi on puuvillaa ja kude kertaamatonta karstavillaa. Edessä on erikoinen, vino kappale. 

Punainen liivi on ripsimäiseksi kudottua palttinaa. Kapeat flammuraidat tuovat kankaaseen eloa. Se on lyhyt ja vähän tuollainen "pienemmän ihmisen vaate". 

Hame on ihanan rouheaa parkkumia. Esiliinan alle jäävä osuus on kudottu erilaiseksi kuin muu hame.

Koristeellisen paidan 8 mm leveässä rannekkeessa on nirkot, 2 tikkipistoriviä ja ronkkausraita.

Koristeellisen paidan kauluksen päät on edessä yhdistetty ommellulla pitsillä.


Taskuun on käytetty käsinkudottuja kankaita ja se sidotaan vyölle pirtanauhalla.

Yksinkertaisempi paita on juuri sitä: yksinkertaisempi. Se sopii erityisesti röijyn alle, mutta sitä saa toki pitää myös liivien kanssa.

Vihreän liivin kangas on rouheaa parkkumia, jossa on flammuraitoja. Körtit ovat terhakkaat. Liivissä on edessä erikoinen, vino kappale, samantapainen kuin röijyssäkin.

Esiliinakangas on pellavaloimeen puuvillalla kudottu ja siinäkin on flammuraitoja.

Tykkimyssy on mustalla, palttinasidoksisella silkillä päällystetty. Kirjonnan värit ovat jo kadonneet, mutta sama myssy on aiemmin toteutettu Kankaanpään kansallispukuun ja värit otettiin sen ohjeesta. Kuvat siltä ajalta ja nyt todistavat erinomaisesti, miten jopa optimaalisissa oloissa säilytetyt esineet hiljalleen katoavat itsekseen. Erityisesti silkki.


Pukuhankkeessa valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen menee Suomen kansallispukukeskukselleja toinen tilaajayhteisölle. Meitä tekijöitä on tässä hankkeessa ollut mukana neljä.

Julkistustilaisuus Suomen kansallispukukeskuksessa 3.10.2020. Eturivissä vasemmalla mallipuku kahdella mallilla, keskellä kansallispukukonsultti Taina Kangas ja oikealla kaksi puvun aiempaa versiota. Laitimmaisena oikealla on Helena Pesonen, joka toimi hankevastaavana. Takarivissä vasemmalta mie, Tiina Lajunen, Minna Koskinen ja Ville Maahinen.
Kuva: Inga Pihlhjerta

Ville Maahinen Kurkipellon pajalta teki pukuun kaksi levyriipusta. Me emme tavanneet hankkeen aikana, valitettavasti, vaikka muiden tekijöiden kanssa olimme yhteyksissä. Levyriipukset ovat upeat ja onneksi saatiin Ville kuitenkin julkistukseen.

Ikaalisten levyriipukset. Tekijä: Ville Maahinen. Kuva: Hannele Maahinen.
Kuva on otettu Keski-Suomen tarkistamattoman puvun hameen päällä.


Tiina Lajunen Lajulan kangastuvalta kutoi parkkumit eli vihreät liivikankaat ja hamekankaat sekä essukankaan. Tiina on myös erikoistunut värjäyksiin ja sitä urakkaa hänellä tässä hankkeessa riittikin. Tiina sitoi kaikki flammut ja värjäsi ne, sekä kaikki puvun kankaisiin tarvittavat, lankakartoista puuttuvat sävyt. Tiinan sitomia flammuja oli ilo kutoa, ne ovat täsmällisiä, mikä helpottaa kutojaa suunnattomasti. Tiina myös teki valtavasti työtä esiliinakankaan flammujen kanssa ja haastavan esiliinakankaan kudonnan kanssa ja onnistui vaikeuksien jälkeen loistavasti. Sanoin Tiinalle julkistamistilaisuudessa, että tämä lienee se tämän alan korkeakoulu, nämä "oppirahat" siis ja opintotuki on lähinnä henkistä tukea kollegoilta. 

Taustalla esikuvahame, etualalla Tiinan kutomaa kokeilua.


Minna Koskinen ompeli hameet, esiliinat, liivit, röijyt ja taskut sekä kutoi taskujen nauhat. Siinä on ollut iso urakka, sillä liivien ja röijyjen kankaat ovat ompelijalle haastavia, vaatteisiin tulee paksuja saumoja, joissa sormet ovat kovilla, oikean istuvuuden hakeminen vaatteisiin ei ole ihan yksinkertainen asia, nappien teko on ongelmallista kankaan purkautuvuuden takia ja aikatauluasioiden vuoksi Minna joutui tekemään viimeisellä viikolla loputtoman pitkiä päiviä. Haasteista huolimatta Minna onnistui upeasti ja kaikki oli valmista silloin kun piti.

Minna pukee mallia julkistukseen.

Mie sain kutoa röijykankaat ja punaiset liivikankaat, ommella kaikki paidat ja valmistaa tykkimyssyt. Lisäksi mie teen vielä ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Sitä urakkaa olen aloitellut kyllä, mutta sen voi kunnolla aloittaa sitten, kun puku on hyväksytty Kansallispukuraadissa. Se tehdään yleensä ennen julkistamista, mutta korona on sotkenut näitäkin aikatauluja ja tuonut oman haasteensa koko pukuhankkeelle, joten siksi tällä kertaa näin.




Mie pääsin tekemään lemppariasiaani eli ronkkausta.




Tykkimyssyissä on ihan oma pohja ja erikoisuutena palttinasidoksisen silkin lisäksi se, että takaosan laskokset kääntyvät keskelle päin.


Punaisten liivien kangas.




Röijyjen kangas

Koristeellisen paidan kauluksen päitä yhdistää ommeltu pitsi.

Yksinkertaisempi paita on hillitty, mutta lumoava. Pääntie on hyvin kauniin muotoinen.

Tykkivaihtoehdot ovat frimodiglai ja ostotylli. Tässä tärkkäystä.

Tykit kuivumassa muotoon.

Nyssäköiden kanssa Vantaalla kokoelmakeskuksella, Tiina ja mie.




Röijyprotojen sovitusta. Tätä hommaa on luvassa vielä paljon, kun sarjon kaavat. 
Kuva: Minna Koskinen.


Vaikka näitä pyöritellään, tehdään, työstetään, vertaillaan ja ahkeroidaan, niin me kaikki näemme valmiin kokonaisuuden oikeastaan vasta julkistamistilaisuudessa. Ja upealtahan se jälleen näyttää! Paitsi nämä pimeät kuvat...











Ikaalisten naisen tarkistetussa kansallispuvussa on siis 2 paitaa, hame, esiliina, tasku (jonka voi tehdä valitsemistaan puvun liivi- ja röijykangastilkuista), 2 liiviä, röijy, tykkimyssy ja kaksi tykkiä. Puvun kanssa voi käyttää silkkihuivia. Eli se voi näyttää monenlaiselta, ihanaa!

Tässä on Ikaalisten puvun eriaikaisia versioita ja myös Ikaalisten miehen puku. Saataisiinkohan sekin tarkistettua?


Kansallispuvun juhlapäivä ja Ikaalisten puvun julkistamistilaisuus striimattiin, minkä toivon olevan pysyväksi jäävä tapa. Striimauksen voi katsoa tuolla, ohjelma alkaa vasta kohdasta 32:30.

Miun osalta homma jatkuu siis puvun ohjeiden ja kaavojen teolla. Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut olla mukana tässä hankkeessa. Kiitos Ikaalinen-Seuralle luottamuksesta ja hyvin hoidetusta hankkeen läpiviennistä. Kiitos Taina Kankaalle ohjauksesta ja yhteistyöstä ja tätähän me vielä jatkamme ohjeiden ja kaavojen osalta, sillä Taina on niiden tekemisen mestari. Lämmin kiitos rakkaille kollegoille ja ystäville Tiinalle, Minnalle ja Villelle. Kanssanne on ilo tehdä töitä ja jakaa onnistumiset ja takkuamiset, toisiamme tsempaten ja autellen.